Sadetta ja tuulta taas

Mellerstön 22.7.2008

Maanantaiaamu valkeni sateisena ja tuulisena. Rönnskärin kesä kesti vain yhden päivän. Myrsky jatkui koko päivän ja vielä seuraavan yön. Lapset eivät käyneet ulkona lainkaan, mekin kapteenin kanssa kävimme vain yhden kävelylenkin Rönnskärin toisella puolella. Siellä on toinen laituri, mutta se on tarkoitettu vain pienille veneille.
Rosa kutoi uusia rannekkeita, Kasper leikki pikku-ukoillaan. Välillä katsottiin videoita tietokoneelta. Päivä tuntui tosi pitkältä. Vielä yölläkin vene keinui kovasti suojaisessa laiturissa.
Tiistaiaamu ei ollut maanantaina kummempi; tuuli oli vielä kova ja kylmä. Sade oli kuitenkin lakannut. Kapteeni antoi lähtökäskyn miehistön vastusteluista huolimatta.
Tunnin keikkuvan matkan jälkeen Rosa voi huonosti. Hieman myöhemmin Kasper voi huonosti. Veneen amiraalilla olo oli huono, muttei yltänyt vatsan tyhjennykseen asti. Viidessä kesässä on siis edistytty! Kapteeni käänsi veneen keulan Piteåta kohti ja katsoi kartasta lähimmän laiturin. Suuntasimme Mellerstön-nimiseen saareen.
Saari on suuri, mutta laituri varsin pieni. Laiturin kärjessä on kyltti: Varokaa heikkoja jäitä! (Kuva)
Rannassa on gillipaikka, vessa ja aika uusi sauna. Rantauduimme, söimme hernekeittoa ja ryhdyimme lämmittämään saunaa märillä haloilla. Lapset tutkivat luontoa ja pyydystivät mönkiäisiä ötökköpurkkiin.
Vielä illallakin tuuli puhalsi kovasti. Säätiedotus lupasi heikkenevää vain hetkeksi ja yöksi jälleen voimistuvaa. Yritämme siirtyä heikkenevän tuulen aikana seuraavaan kohteeseen.

Matka jatkui Junkön saarelle

Säätiedotus lupasi loivenevaa tuulta illaksi ja myräkkää yöksi, joten kapteeni päätti vaihtaa turvallisempaan satamaan. Lähdimme taas liikkeelle. Lapset innostuivat rakentelemaan fleecepeitoista telttoja veneen sisälle. Rakennusaineksina olivat pyykkipojat, köydet ja huovat.
Matka oli paikoitellen varsin kova. Loppumatkasta kova aallokko sai moottorin piippaamaan ja kipparikin huolestui. Onneksi lapset nukkuivat jo siinä vaiheessa.
Omille kullanmuruille pitää välillä antaa tunnustusta reippaudesta ja sopetuvaisuudesta. Vaikka aamupäivän matkalla molemmat voivat huonosti, illalla lähdettiin mukisematta uudestaan liikkeelle. Ja aina keksitään uutta tekemistä pienissä tiloissa.
Saavuimme Junkön laituriin yöllä kello 0o1.00 Suomen aikaa. Laituri oli täynnä ja änkesimme Casperosan oululaisveneen eteen laiturin ensimmäiseen vapaaseen paikkaan. Ystävällinen Penelopen kippari tuli auttamaan meitä kiinnittymisessä.