Elojuhlista kotiin ukkosmyrskyssä

Elojuhlissa oli runsaasti veneväkeä.

Pääsimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa mukaan Iin Röyttään ja Elojuhlille. Lauantain keli oli mitä mainioin perhepurjehdukselle. Lapset nauttivat aurinkoisesta hellepäivästä kannella ja istumalaatikossa. Kipparille keli ei tietystikään ollut mieluisa, sillä kone kävi koko menomatkan.


Piknikki laiturin päässä.

Saavuimme Röyttään neljän aikaan. Laiturit olivat jo aivan täynnä. Saimme kuitenkin hyvän poijupaikan. Casperosan jälkeen paikalle tuli vielä toistakymmentä venettä.

Emme ole koskaan aikaisemmin nähneet Röyttän laitureita näin täynnä. Elojuhliin kuuluu lähikontaktien lisäksi tuttujen kanssa praataamista, herkkujen nautiskelua, yhteislauluja ja illan päätteeksi tanssit rantaladossa. Kannatuksen vuoksi olimme tuhlanneet kaikki käteisvarat jo kahviin, lättyihin ja lohivoileipiin, joten tanssiinkutsu ei meitä houkutellut.

Lapset jaksoivat uida laiturin uimapaikassa iltakymmeneen saakka.

Grillasimme päivän muonat laiturin päässä. Koskaan aikaisemmin emme ole voineet tehdä sitä tuulen tai muuten huonon sään vuoksi. Mikä hieno ruokailupaikka!

Päivä oli kerta kaikkiaan hieno!

Negatiivisina asioina juhlasta jäivät mieleen pienillä moottoriveneillä paikalle tulleet äijäporukat, joiden harrastuksena näytti olevan rannoille kuseksiminen ja oluttölkkien luontoon heittely. Ei voi kuin vain ihmetellä millaisessa kunnossa porukat lähtivät veneillään saaresta mannerta kohti.

Toivottavasti pääsivät kuitenkin kaikki hukkumatta perille.



Haitari niin haikeesti soi.



Lähdimme sunnuntaina kotimatkalle klo 13.00. Koko päiväksi oli luvattu hienoa hellesäätä, mutta jo alkumatkasta kuulimme ensimmäiset ukkosen jyrähdykset. Ukkospilvet ja salamat näyttivät ensin pysyttelevän ulapalla päin. Kropsun saaren jälkeen pilvet tummenivat ja alkoivat lähestyä Oulua kohti suunnannutta veneletkaa. Yhtäkkiä alkoi sade, sitten kova ukkonen ja lopulta salamat räiskähtelivät taivaankannen poikki.

Olimme päässeet Virpiniemen merivartioston kohdalle, joten Casperosan keula suunnattiin suojaan merivartioston laituriin. Siellä oli kaksi muutakin venettä.

Ukkosmyrsky oli raju ja nopea. Seurasimme salamoiden räiskähtelyä vielä pitkään laiturin suojassa. Rosaa pelotti kovasti, Kasper keskittyi Aku Ankan taskukirjojen lukemiseen niin syvällisesti, että tuskin huomasi myrskyä.

Seitsemän vuoden purjehdusharrastuksen aikana olemme nyt kokeneet ensimmäisen ukkosmyrskyn. Helpotti huomata, että siitä selvittiin aivan hyvin. Kippari komensi ja muut tottelivat.

Kerrankin lapset pukivat pelastusliivit päälle ilman vastalauseita. Tosin Rosa oli suojalaiturissa sitä mieltä, että hän jatkaa Virpiniemestä matkaa kotia kohti kävellen.



Elojuhlapaikka Röytän rannassa.