Ruskaretki Röyttään

Purjehdimme kesän viimeisen reissun ilman lapsia Iin Röyttään viikonvaihteessa. Lauantaina iltapäivällä sää oli mitä mainioin; aurinko porotti täysillä ja lämpötila nousi yli 20 asteeseen.
Tuulta ei ole melkein lainkaan, joten matkasimme moottorilla. Olimme perillä Röyttässä kolmen aikaan iltapäivällä.
Moni muukin oli tullut saareen ruskapäivää viettämään. Laitureissa oli vilkasta. Suuri osa veneilijöistä katosi metsään sieni- tai marjaämpäri mukanaan.

Lähdimme kipparin kanssa saarikävelylle. Kippari kaipasi t-paitaa, sillä saaressa oli todella lämmintä. No, ei ollut mukana t-paitoja eikä uikkareita, ja molempia kaivattiin.
Kävelimme Röyttän luontopolun alusta loppuun. Yhdellä pursiseuralla oli menossa syystalkoot. Meteli oli sen mukainen.
Sieniretkiläisille oli varmasti kerättävää, sillä polun varrella näkyi haapa- ja kangasrouskuja vaikka kuinka paljon. Marjastajille metsä antoi puolukkaa.
Kävimme ihailemassa saaren hiljentymispaikkaa, jonka piispa Rimpiläinen on käynyt siunaamassa paikan päällä joskus 15 vuotta sitten.
Saaren toisessa päässä on hirsimökki, jonka pihalla on hieno toteemipaalu. Mökin edustalla on saaren paras hiekkaranta.

Jatkoimme matkaa koivikon, lepikon ja vanhan glo-järven läpi. Vastaamme tuli ihana jäkäläaukea ja lopulta veneilyseurojen mökit.
Röyttän luontopolku on lyhyt, mutta vaihteleva.
Illalliseksi paistoimme jättikatkaravun pyrstöjä, kampasimpukkaa ja pastaa. Palan painikkeeksi pullo valkoviiniä.

Sunnuntaina aurinko oli muisto vain. Palauduimme kalenterin mukaiseen ilmastoon.
Tukevan aamupalan jälkeen siivosimme veneen ja lähdimme kotisatamaa kohti. Tuulta ei ollut alkumatkasta lainkaan, mutta loppumatkasta kippari sammutti moottorin ja nosti purjeet.
Puolivälissä matkaa ripsahti vähän vettä. Kiviniemen laiturissa tyhjensimme venettä haikein mielin; taas on yksi veneilykesä eletty.