Seitteenkaaresta Renskäriin ja sieltä Luulajaan

Hiljaista Renskärissä

Sunnuntai iltana oli niin hieno keli että ajoimme vielä illalla Renskäriin. Perillä oltiin sopivasti ilta-auringon aikaan ja grillasimme filettä ja makkaraa laiturin ruokapöydällä.

Aika hiljainen paikka sillä veneitä oli vain muutama. Hiljaisuus tosin loppui meidän tuloon kun lapset pääsivät vauhtiin.

Ennusteet näyttivät maanantai iltapäivästä voimistuvaa tuulta joten aamulla suunta kohti Luulajaa. Mitä parhain purjehduskeli, aurinkoa ja lämpöä ja vauhtia 6 solmun pintaan. Lapset nukkuivat ja Elmo lämmitti vieressä. Kahvia termarissa ja saipa kerrankin ohitettua jonkun.

Luulajan sisääntulossa tuuli oli jo niin voimakas että kone käyntiin ja kympin vastaiseen ei tarvinnut kuin vähän enempi kierroksia. Edellisellä moottorilla ei olisi onnistunut.

Satama oli täynnä eskaaderiin matkalla olevia suomalaisveneitä. Tuttu lipputarkastajakin näytti olevan  menossa. Eskaaderissa on sitten varmaan kaikilla liput alhaalla klo 21.

Saimme alkuun puolikkaan aisapaikkaa ja myöhemmin paremman paikan. Sen piti olla 3.5m paikka, mutta vähän oli ahdas kun ei meinannut fenderit mennä veneen ja aisojen väliin. Olisiko vene turvonnut?

Nyt illalla väsyttää lasten kanssa shoppailu enemmän kuin purjehdus. Olivat kyllä ansainneet vähän hemmottelua kun viikko reissussa tuli täyteen.

Seuraavaksi aletaan kyttäämään paluusäitä. Torstaille näyttäisi tyyntä päivää jolloin koneella voisi vetää yli Marjaniemeen. Mutta kuten matka on tähän asti opettanut, parasta katsoa vain päivä pari eteenpäin. Alunperin kun oltiin menossa etelään.