 |
| Jaana, Veikko ja Mika lähtötunnelmissa Kiviniemen satamassa. |
Muuta ruokaa ei sitten tarvinnutkaan moneen päivään. Samalla tuli opittua kätevä tapa pakata ruoka mukaan.
Kotona voi tehdä vuokiin valmiiksi erilaisia laatikkoruokia ja sitten pakastaa ne. Styroksisessa kylmälaukussa ne pysyvät kylmänä lähes viikon.
Vielä neljän päivän jälkeen ruuat olivat jäässä. Valmistus oli helppoa, panaan vain ruoka pataan ja annetaan hiljalleen lämmetä. Maistuu merellä.
Alkumatka meni hienosti Hailuodon eteläpuolelta purjeilla, kunnes Raahen lähettyvillä alkoi jytinä ja ukkosrintamat vyöryivät edestä. Näitä vähän jännättiin ja puuskien pelossa otettiin purjeet alas. Oikeastaan vain yksi puuska saatiin koko matkalla joka menikin koneella jyskyttämiseksi.
Mustallekarille Kokkolaan tulimme auringon jo noustessa klo 4 aikaan. Kaikenkaikkiaan tuli 102 merimailia ja taisi olla ensimmäinen satasen veto. Yksin ei olisi kyllä jaksanut.
Perjantai vietettiin Kokkolassa elpyen. Mustakarin ravintola ei ollut auki joten kokattiin veneessä Jaanan herkkuja. Jälkiruuaksi suuntasimme yhteen suosikkipaikoistamme vohvelikahvilaan.
Taisi saada kahvila kaksi uuttta fania. Veikkoa ei oltu saada sieltä pois ja en ole ennen nähnyt että Veikko löytää vertaisensa supliikkivastuksen paikan myyjättärestä.
Veikko olisi ostanut vaikka mitä, ja söi kaksi vohvelia aivan myyjättären vuoksi.
 |
| Pieni Casperosa suuren Swanin vieressä Pottin laiturissa |
Kello alkoi olla niin paljon, siksi päätimme jäädä sinne yöksi. Paikka olikin mielenkiintoinen. Heti oltiin tarjoamassa saunaa josta kuitenkin kieltäydyttiin.
Seuraavaksi tuli poika kysymään tarvitaanko sähköä ja antoi oman veneensä kytkennän meille. Kun halusimme maksaa yöpymisestä, niin ei raha kelvannut kun on niin mukavaa että tulee vieraita.
Matkoilla tuppaa ärsyttämään niinsanotut "lippufasistit" joiden tehtävä on katsoa kellosta että milloin pitää ottaa lippu pois.
Samaan kategoriaan menevät henkilöt, jotka golfkerholla kyttäävät tuleeko sisälle lakki päässä.
Yksi syy Pottiin jäämiseen olikin että laiturin päässä oli komea Swan lippu salossa. Kokkolassa ollaan suvaitsevaisia.
Seuraavana aamuna kävelin lähikauppaan, jonne olikin reilun vartin kävely helteessä. Ostin leipää, munkkeja ja kaikki iltapäivälehdet. Myyjätär näppäili ostokset vähän epävarmasti ja korjaili hintoja. Sitten hän kysyi haluanko kuitin. Sanoin että ei tarvi. Oletko varma, myyjä vielä varmisti.
Sanoin että huomaan virheen kuitenkin vasta veneellä ja sitten joudun kävelemään takaisin. Eli ei kuittia.
Kävelin takaisin veneelle ja perillä huomasin, että iltapäivälehdet jäivät kauppaan. Voi perk... Harmitti niin vietävästä että etsin löytyykö jostakin pyörä, jolla voisi käydä uudestaan kaupassa. EI löytynyt.
Huomasin rouvan, joka oli lähdössä autolla satamasta. Kysyin että pääsisikö mahdollisesti kyydissä kauppaan. Sain kyydin ja vielä kyydin takaisin.
Tästä tulikin nyt vaikea homma. Onko pakko jo alkaa kehua kokkolalaisia?
Tämä tuntui niin hankalaita kun olen itse kotoisin naapurikaupunki Pietarsaaresta. Pakko se oli sitten nöyrtyä ja kertoa kuinta vaikea se asia oli kyseessä pietarsaarelaiselle kehua Kokkolaa.
Rouva sitten tokaisi että hänkin on kotoisin Pietarsaaresta. Huh huh, lähellä oli.
Kun lehdet oli mukana pääsimme hyvillä mielin lähtemään. Potti oli kyllä hyvä ja rauhallinen paikka yöpyä. Voimme suositella.
Potista lähdimme ajamaan sunnuntaiaamuna maitoväylää kohti Tankkaria. Mukava reitti. Sitten vain suunta kohti Holmön saarta.
Tuulta oli muutama metri joten koneella ja purjeilla mentiin. Meillä oli kaksi paikkaa mielessä, joihin voitaisiin ajaa: Holmö ja Ratan.
Ratan on kauniimpi mutta vähän pois reitiltä. Näitä kahta sitten arvuuttelin ja järjellä valitsin Holmön. Tunne sanoi Ratan.
Kun tultiin Holmön saarelle vastaan tuli erikoinen näky. Yleensä niin rauhallinen satama oli aivan täynnä veneitä. Myös aallonmurtajan ulkopuolella. Satuttiin sitten samaan aikaan postisoudun kanssa.
Hetki meni miettiessä että mitä nyt? Kaikki väsyneitä ja nälkäisiä. Päädyttiin että jatketaan eteenpäin kohti Uumajaa. Holmsundiin oli kolmen tunnin ajo eli sinne. Sieltä saataisiin myös polttoainetta. Jaana taikoi väsyneille syötävää ja perillä ei edes enää väsyttänyt.
Holmsund on satama ja siellä oli mukavaa porukkaa. Saatiin hyviä vinkkejä satamista. Täälläkin tarjottiin saunaa ja oli muuten ensimmäinen näkemäni sauna joka lämmitetään 5 kruunun kolikoilla.
Satama tuntui olevan suomalaisten suosiossa. Muuta sanottavaa täältä ei oikein ole. Ei edes valokuvia kuin Vaasa-Umeå laivasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti