Meripelastus saatteli Övikiin

Hinauksessa Övikiin.

Torstaiaamu valkeni sateisena ja tuulisena 18.7. Mjältön saarella. Nettiyhteyttä ei ollut ja kännykät eivät toimineet. Siksi olikin yllätys kun yksi puhelin soi aamulla.
Mummo ja pappa varmistivat, että miehistö on kunnossa. Samalla sovimme, että lapset pääsevät venevankeudesta vapauteen lauantaina, kun pelastavat isovanhemmat hakevat heidät autolla Övikistä Kokkolaan.

Lähdön hetken koittaessa moottori ei startannut. Kippari korjaili konetta aikansa todetakseen, että nyt on jotakin perusteellisesti vialla.
Teimme hätäsuunnitelman. Purjeilla kaupunkia kohti ja loppumatkaan laituriin hankimme hinausapua.
Ei muuta kun menoksi.
Tuulta riitti koko viisituntisen matkan ajaksi 7 m/s ja puuskissa 12 m/s, joten aika kyytiä etenimme. Casperosa kallisteli ja lapset pysyivät sängyissään.
Övikiin käännyttäessä tuuli oli vastainen, ja yritimme luovia kaupunkia kohti. Se ei ollutkaan helppoa, sillä väylä on kapea ja Casperosa ei ole mikään notkea kilpavene.

Tunnin kallistelun jälkeen jäimme ankkuriin pienen saaren suojaan. Kippari soitti meripelastuksen väen avuksi.
Ihanat pelastajat tulivat paikalle parissakymmenessä minuutissa ja ottivat Casperosan hinaukseen. Vierassataman lähellä veneemme siirrettiin pelastusaluksen kylkeen, ja näin komiasti saavuimme satamaan.
6-7 tunnin merimatka oli koettelemus, mutta päivä päättyi kuitenkin onnellisesti.

Perjantaipäivä onkin kulunut kipparin osalta moottoritilassa vikoja etsiessä. Kovin tuntuu olevan hankala tilanne. Varaosan saamiseen saattaa mennä viikko.
Amiraali on keskittynyt pyykkäämiseen ja lapset kaupungilla shoppailemiseen,