Pohjanlahden yli

Casperosa Tankarin laiturissa.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina Ratanissa. Laiturissa oli Casperosan lisäksi vain yksi purjevene. Naapureinamme oli kaksi komeaa Grand Banksia. Moottoriveneiden aatelia, oikeita kelluvia mökkejä, tai oikeastaan huviloita.
Lähdimme liikkeelle ennen kahdeksaa. Merellä kävi hieno tuulenvire.
Kapteenin käskystä nostimme purjeet, niistä oli apua muutaman tunnin ajan. Keskipäivän jälkeen tuuli tyyntyi kokonaan ja keulapurje rullattiin kasaan.

Päivä kului hiljaisesti. Hylkeitä kurkisteli menoamme siellä täällä. Yksi jopa niin lähellä, että viiksikarvat erottuivat.
Muita matkaajia emme nähneet koko päivänä. Vain yksi rahtilaiva ohitti meidät kaukaa matkallaan pohjoista kohti.
Matkalukemisena oli Göran Schildtin Purjehdukseni Daphnella. Hienoja kertomuksia, mutta hieman liikaa kultturellin älykön viisasteluja. Pari vuotta sitten kävimme katsomassa Daphne-venettä Turussa. Se on lähestulkoon saman kokoinen kuin Casperosa.

Kymmenen tunnin tasaisen matkan jälkeen pysähdyimme Tankarissa. Laivakoira pääsi pissalle ja matkustajat saivat ruokaa.
Ruoka tehtiin mahdollisimman monesta aineksesta, joita ei kannattanut enää säästellä: tuorepastaa sekä tonnikala-herkkusieni-tomaatti-oliivi-pataa ripauksella valkosipulia ja ruokakerman jämät.
Tankarissa piti taas ihmetellä poijujen hankaluutta. Miksi pitää laittaa satamaan poijut, joihin ei saa köyttä kiinni tavallisella poijuhaalla? On aika vaikeaa roikkua veneestä alaspäin kurkottelemassa köysi kourassa poijua.

Jatkoimme matkaa Kokkolan Pottiin ja perillä olimme illalla yhdeksän aikaan.
Laiturilla odottivat venevankeudesta vapaututet lapset mummon ja papan kera. Kylläpä Elmo oli iloinen nähtyään tutut ihmiset!
Totta puhuen, niin olimme mekin.
Illalla kävimme Krekilän mökillä saunassa ja uimassa. Järviveden lämpötila on yli 20 astetta, joten sehän tuntui ihan linnunmaidolta.

Laivakoira asemissa ennen rantautumista Kokkolan Pottiin.