Pyöräilyä Häggvikissä

Ahdasta tunnelmaa Häggvikin laiturissa.

Häggvikin vierassatama oli ihan täynnä, kun saavuimme sinne torstaina kuuden aikaan illalla. Matka sujui aluksi purjeilla, mutta loppumatkan vastatuuleen ajoimme moottorilla.
Laituri oli täynnä ruotsalaisia veneitä. Kukaan ei tullut näyttämään Casperosalle paikkaa, mutta änkesimme muiden väliin ilman kutsuja.
Laskimme illalla, että laiturissa oli kaikkiaan yli 30 venettä, vaikka paikkoja on vain parikymmentä.

Häggvikiin tullaan kapean salmen suun kautta. Maisemat ovat jylhän kauniita. Näimme kalliokiipeilijöitä roikkumassa jyrkissä kalliorinteissä.
Vierassatama on suojaisa. Palvelut ovat hyvät. Rannassa on pyöriä, joilla voi käydä kylällä kaupassa. Matkaa sinne kertyy kolme kilometriä.
Puolen kilometrin päässä on Mannaminne, museoalue, jonne on pystytetty jos minkälaisia rakennuksia- Taidettakin sieltä löytyy.
Pyöräilin Rosan kanssa kylälle ja poikkesimme Marilyn's dineriin syömään pannupitsaa. En ole tainnut eläissäni syödä huonompaa. Makuasioista ei voi kiistellä, sillä Rosan mielestä pitsa oli hyvää.

Ruotsalaiset moottoriveneilijät pitivät yhdessä hauskaa
 laiturilla illalla.

Vierassataman lähellä on suolaamo, jossa valmistetaan suströmiä, tuota haisevaa ruotsalaisten kalaherkkua.
Perjantaina viereemme siirtyi vaasalainen s/y Katariina, jonka aikaisempi kotisatama on ollut Kellon Kiviniemessä. Entinen laiturinaapurimme siis!
Katariinassa oli mukana kaksi lasta, joiden kanssa Kasper ja Rosa kalastivat, uivat ja veneilivät kumiveneellä.

Häggvikin laituria ympäröivä kylä on todella kaunis. Mäkinen ja mutkainen kylätie kannattaa pyöräillä päästä päähän sataman pyörillä.