Bättre Folk -festivaaliantia

Olavi Uusivirta ja Timo Kämäräinen lavalla.

Ostimme kahden päivät rannekkeet Marjaniemen Bättre Folk -festareille, vaikka netistä kaivamamme ohjelma ei kaikilta osin kiinnostanut.
Sanoisin, että liikaa muuta kuin folkia, jos kerta folk-festareista halutaan puhua. Vai mistä minä tiedän, rap-musiikkihan saattaa jonkun mielestä olla 2010-luvun kansanmusiikkia.

Perjantaina kuuntelimme Samuli Putroa, jonka rauhalliset sävelet ja hienot sanoitukset hivelevät mieltä. Putro esiintyi vakuuttavasti, vaikka sanoi jännittäneensä keikkaa kovasti. Pelkkä laulu ja kitara kun ei aina toimi.
No, nyt toimi. Putron yksinkertaisuus sopi Hailuodon karuun ympäristöön paljon paremmin kuin pitkin perjantai-iltaa raikuneet rapit.

Lauantaina pääesiintyjänä oli Olavi Uusivirta, eikä suotta kehuttu. Kaverinaan upea kitaristi, Timo Kämäräinen. Duo sai lavalla aikaan melkoista menoa ja meininkiä.
Uusivirta oli  niin liekeissä, että heitteli keikan päätteeksi lavan eteen kaikenlaista tavaraa mitä lavalta käteen sattui.
Keikan päätteeksi Uusivirta saoi lähtevänsä saunaan, uimaan ja Ouluun. Jepjep, sauna oli vierasvenelaiturin vieressä, joten saimme todistaa artistin nakujuoksentelua Marjaniemen rannoilla.
Artistia ei ole ainakaan ujoudella pilattu.

Talvisen kesän purjehdukset aloitettu

Perinnepurjevene Casperosa suuntasi kohti Hailuotoa Bättre Folk festivaaleille sekä pyöräilemään. Pyörät on pakattu ensimmäistä kertaa kannelle. Aikaisemmin ne tungettiin keulahyttiin, mutta nyt kokeiltiin tätä. Elmolle on varattu kärry.
Koko viikon tuulet ovat olleet suuttuneina, ja pientä leppymisen merkkiä oli nähtävissä iltapäivästä. Marjaniemen edusta on tunnettu isosta aallokosta, sillä se on niin matala ja avautuu suoraan avomerelle. Siksi katsoimme tarkkaan tuulilukemia.

 Kippari on viritellyt purjeet uusiksi ja isopurje on nyt lentävä, eli alaliesma ei ole kiinni puomissa. Näin purje saatiin litteämmäksi ja helpommaksi kovalla kelillä. Ero oli huomattava.

 Keskimäärin 7 m/s tuulessa (ja puuskissa vähän enempi) mentiin täydellä isolla ja fokaksi reivatulla etupurjeella yli 6 solmun keskivauhtia ja 10 asteen kallistuksella. Puuskissa vähän löysättiin isoa, joka edelleen veti nätisti.

Marjaniemen laituriin tullessa koko miehistö oli kohmeessa. Vene kiinni, sähköjohto tolppaan ja lisälämppäri täysille. Voi tätä pohjoisen kesää!

Tässä vähän kesäisiä tunnelmia matkalta.

Ai miksi perinnpurjevene? No, luettiin lehdestä juttu että 2010 luvun statussymboleita ovat perinneveneet...