Koko viikon tuulet ovat olleet suuttuneina, ja pientä leppymisen merkkiä oli nähtävissä iltapäivästä. Marjaniemen edusta on tunnettu isosta aallokosta, sillä se on niin matala ja avautuu suoraan avomerelle. Siksi katsoimme tarkkaan tuulilukemia.
Kippari on viritellyt purjeet uusiksi ja isopurje on nyt lentävä, eli alaliesma ei ole kiinni puomissa. Näin purje saatiin litteämmäksi ja helpommaksi kovalla kelillä. Ero oli huomattava.
Keskimäärin 7 m/s tuulessa (ja puuskissa vähän enempi) mentiin täydellä isolla ja fokaksi reivatulla etupurjeella yli 6 solmun keskivauhtia ja 10 asteen kallistuksella. Puuskissa vähän löysättiin isoa, joka edelleen veti nätisti.
Marjaniemen laituriin tullessa koko miehistö oli kohmeessa. Vene kiinni, sähköjohto tolppaan ja lisälämppäri täysille. Voi tätä pohjoisen kesää!
Tässä vähän kesäisiä tunnelmia matkalta.
Ai miksi perinnpurjevene? No, luettiin lehdestä juttu että 2010 luvun statussymboleita ovat perinneveneet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti